Avioehto on asiakirja, jolla tulevat aviopuolisot tai aviopuolisot voivat säädellä omaisuutensa jakamista avioliiton päättyessä. Avioehdolla poissuljettu omaisuus ei tule ositettavaksi avioliiton päättyessä. Avioehto on rekisteröitävä Digi- ja väestövirastoon.

Testamentintekijä voi määrätä testamentilla omaisuutensa jakamisesta ja hallinnasta kuolemansa jälkeen. Keskinäinen testamentti on testamentti, jonka esimerkiksi puolisot tekevät toistensa hyväksi. Testamentille ei ole rekisteröintijärjestelmää. Testamentin tulee löytyä perittävän kuoltua alkuperäisenä.

Edunvalvontavaltakirjassa valtuuttaja nimeää etukäteen edunvalvontavaltuutetun, joka tulee tulevaisuudessa hoitamaan valtuuttajan asioita terveydellisten tai vastaavien syiden estäessä asioiden hoitamisen. Edunvalvontavaltakirjassa voi määritellä muun muassa edunvalvontavaltuutetun tehtäviä ja tilintekovelvollisuutta. Edunvalvontavaltuutus on yleensä joustavampi ja menettelynä kevyempi vaihtoehto kuin niin sanottu tavallinen edunvalvonta.

Edunvalvontavaltakirjalle ei ole rekisteröintijärjestelmää. Edunvalvontavaltakirjan tulee löytyä alkuperäisenä sitä tarvittaessa. Edunvalvontavaltakirja haetaan tarvittaessa erikseen voimaan Digi- ja väestötietoviraston kautta.

Aviopuolisot tai entiset aviopuolisot voivat jakaa omaisuuden avioeron vireille tulemisen jälkeen yhteisellä sopimuksella. Ositussopimuksella jaetaan puolisoiden omaisuus, jos puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Osituksessa varakkaampi puoliso maksaa tasinkoa toiselle puolisolle ja yhteinen omaisuus jaetaan, ellei muuta sovita. Jos puolisoilla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, puolisoiden omaisuus jaetaan sopimuksella omaisuuden erottelusta. Omaisuuden erottelussa kumpikin pitää oman omaisuutensa ja yhteinen omaisuus jaetaan, ellei muuta sovita. Sopimus voi olla myös näiden yhdistelmä, jos avio-oikeus on voimassa osittain.

Avio-oikeuteen ja sopimuksiin vaikuttaa mahdollinen avioehto. Lisäksi avio-oikeus voi olla toisinaan poissuljettu puolisoiden perintönä tai lahjana saamasta omaisuudesta.

Kumpi tahansa aviopuoliso voi hakea käräjäoikeuden kautta pesänjakajan määräämistä osituksen tai omaisuuden erottelun tekemiseen. Pesänjakajan voi hakea riitatilanteessa tai jos omaisuutta ei ole muuten saatu jaettua. Pesänjakaja voi vahvistaa sovinnon tai ratkaista asian. Pesänjakajan ratkaisuun tyytymätön voi nostaa moitekanteen käräjäoikeudessa.

Entiset avopuolisot voivat halutessaan jakaa omaisuuden sopimuksella omaisuuden erottelusta. Sopimuksessa puolisot pitävät oman omaisuutensa ja jakavat yhteisen omaisuuden, ellei muuta sovita. Puolison voidaan tietyin edellytyksin sopia maksavan hyvitystä toiselle puolisolle.

Kumpi tahansa avopuoliso voi hakea käräjäoikeuden kautta pesänjakajan määräämistä omaisuuden erottelun tekemiseen. Pesänjakajan voi hakea riitatilanteessa tai jos omaisuutta ei ole muuten saatu jaettua. Pesänjakaja voi vahvistaa sovinnon tai ratkaista asian. Pesänjakajan ratkaisuun tyytymätön voi nostaa moitekanteen käräjäoikeudessa.

Lapsen huoltoa, tapaamisoikeutta ja elatusapua koskevat sopimukset on vahvistettava lastenvalvojalla tai yleisessä tuomioistuimessa (ensiasteena käräjäoikeudessa), jotta ne olisivat täytäntöönpanokelpoisia. Täytäntöönpanokelpoisuus tarkoittaa esimerkiksi elatusavun kohdalla sitä, että se on tarvittaessa perittävissä. Riidattomissa tilanteissa sopimuksen vahvistaa usein lastenvalvoja tai käräjäoikeus avioeroasian yhteydessä. Vanhempien sopimusvapautta rajoittaa lapsen edun huomioiminen sopimuksia vahvistettaessa.

Asiantuntija-avusteinen tuomioistuinsovittelu (niin sanottu follo-sovittelu) käräjäoikeudessa on mahdollinen riitaisissa tilanteissa tai jos vanhemmat eivät muutoin ole pystyneet sopimaan lapsiasioista, mikäli vanhemmat sovitteluun suostuvat ja käräjäoikeus pitää sovittelua sopivana menettelynä. Käräjäoikeus voi vahvistaa sovittelussa mahdollisesti saavutetun sovinnon, jos se on lapsen edun mukainen.

Riitaisessa tilanteessa, ellei asiantuntija-avusteinen tuomioistuinsovittelu ole mahdollinen, edellä mainitut lapsiasiat on mahdollista ratkaista muussa oikeudenkäyntimenettelyssä, joissa ensiasteena toimii käräjäoikeus. Kanne/hakemus lapsiasioissa laitetaan vireille käräjäoikeudessa. Oikeudenkäynnissä on mahdollista lapsen etu huomioiden, että tuomioistuin vahvistaa sovinnon tai ratkaisee asian.

Perunkirjoitus on pidettävä kolmen kuukauden kuluessa henkilön kuolemasta, jos hän on asunut kuollessaan Suomessa. Perunkirjoituksessa laaditaan perukirja, joka on perintöverotusilmoitus ja selvitys muun muassa kuolinpesän osakkaista, testamentista, varoista ja veloista.

Perukirja on toimitettava verohallintoon kuukauden kuluessa perunkirjotuksesta. Verohallinto voi myöntää perunkirjoitukselle ja perukirjan jättämiselle perustellusta syystä lisäaikaa. Digi- ja väestötietovirastosta voi hakea perukirjan osakastietojen vahvistamista, mutta tämä ei ole pakollista.

Kuolinpesän osakkaat jakavat perinnön perinnönjakosopimuksella. Kuolinpesässä tehtävää avioliittoon liittyvää ositusta voidaan kutsua jäämistöositukseksi. Perinnönjakosopimuksen lisäksi perittävän avioliittoon liittyen voikin olla tarpeellista tehdä ositus- ja muita sopimuksia. Usein toimenpiteet voi tehdä samassa sopimuksessa. Vaikka leski olisi perittävää varakkaampi, leskellä on oikeus halutessaan vedota tasinkoetuoikeuteen ja olla luovuttamatta tasinkoa perillisille.

Kuolinpesän osakas voi hakea käräjäoikeuden kautta pesänselvittäjän ja/tai pesänjakajan määräämistä kuolinpesään. Määräyksen voi hakea riitatilanteessa tai jos omaisuutta ei ole muuten saatu selvitettyä tai jaettua. Tehtävään määrätty voi vahvistaa sovinnon tai ratkaista asian. Ratkaisuun tyytymättömän on mahdollista nostaa moitekanne käräjäoikeudessa.